VAULA VALPOLA

 

ValpolaVaula_Dekadentti 2017

Dekadentti, 2017

 

Joskus nuorena ja monista töistä väsyneenä luin Man Rayn elämänkerrasta miten hän maalasi sängystä käsin teosta Observatory Time – The Lovers, maalausta jossa Lee Millerin huulet näkyvät maiseman yllä. Koin voimakkaana ulkoisen vaatimuksen taiteen sisällöstä. Jossain sisimmässäni halusin, että työni olisivat juuri sellaisia, että pystyisin katsomaan niitä omasta sängystä käsin. Paine vaikuttaa tai julistaa maalausten kautta alkoi  noihin aikoihin mielessäni vähentyä, esteettisyys lisääntyä. Ehkä se on vain yksi muisto, mutta ajan kanssa teen yhä selkeämmin töitä aiheiden  kanssa jotka tuovat minulle voimaa tai toivoa. Olen fyysinen ihminen, myös maalaaminen on ollut aina  fyysinen prosessi. Pohjat saavat osakseen jälkiä paiskomisesta hellyyteen. Ehkä joskus jotain  työn energiasta tulee katsojalle.  

Maalaamisessa yksi hieno osa on työn materiaalisuus. Minkälaisia jälkiä minkäkinlainen yhdistelmä tekee. Miten yhdistää tussin hento viiva paksuun öljyvärin massaan. Miten valuva jälki ja sivelty kerros kohtaavat. Miten mikäkin väri reagoi toiseen. Mitä nuo sattumat ja valinnat kertovat. On hyvä edelleen tuntea uteliaisuutta joka kerta työhuoneella ollessa.

Vaula Valpola

 ValpolaVaula_Lehtikuusi kuunteli ja laverteli

       Lehtikuusi kuunteli ja laverteli, 2015

 

     www.vaulavalpola.com