Nimetön, 2020, akryyli, grafiitti, muste, hiekka ja mineraali kankaalle, 98 x 90 cm
Kuvataiteilija Samu Raatikaisen ”maalaustyökalupakki” täydentyi vuonna 2019 studionaapurilta lainatulla sähködreijalla. Taiteilija sanoo tällä modifioidulla työvälineellä tekemiensä ympyrämuotoja sisältävien maalausten käyvän keskustelua 2000-luvun minimalististen pistemaalaustensa kanssa. Tuolloin hänen tavoitteenaan oli täydellisen pisteen tekeminen katkaistulla pensselinvarrella. Nyt hän pyrkii täydelliseen ympyrään motorisoitua konetta käyttäen.
Ympyrämuoto on ollut olemassa ennen ihmisen kirjoittamaa historiaa luonnossa, kuten aurinko ja kuu, veden pyörre, puun oksat. Pyöreä muoto on myös vahvin mahdollinen rakenteellinen muoto esimerkiksi johdoissa ja putkissa. Raatikaisen esillä olevissa maalauksissa, ympyrä on kuvattu usein reunoiltaan haurastuneena tai joskus kokonaan hajonneena. Näitä tapahtumia korostaa myös värien rinnastukset, kollaasinomaiset sommitelmat, akryylikalvojen kuviot ja kolmiulotteiset materiaalikerrostumat. Näyttely jatkaa Raatikaisen koko hänen uransa ajan kestänyttä kiinnostusta sarjallisiin maalauksiin kuin myös tutkimusta erilaisten materiaalien ja maalausmetodien käytön mahdollisuuksista. Hän onkin todennut, että olennaisinta hänelle työskentelyssä on vuorovaikutus suunnitelmallisuuden ja spontaanin intuition välillä. Täydellinen kontrolli ja toisaalta sen puuttuminen, ja samalla monipuolisten työskentelyprosessien aiheuttama vääjäämätön sattumien hyväksyminen, on muodostunut osaksi teosten identiteettiä ja lopputulosta.
Monet näyttelyn maalaukset tuovat mieleeni jonkin näkymän ilman tiettyä mittakaavaa, ovatko ne sitten kosmisia tapahtumia, maisemasta maalauskankaalle poimittuja luonnon orgaanisia yksityiskohtia, sattuman tai virheen avaamia näkymiä tai mikroskooppisia jatkuvasti uudistuvia muutosprosesseja. Vaikuttaa siltä, että maalauksissa rinnakkain esiintyvät materiaalit ja eri tavoin työstetyt alueet ovat eriasteisissa aktiivisuuden tiloissa.
Oman osansa näyttelyn tuo paikkasidonnainen ja kollaasinomainen seinäteos, jossa Raatikainen kokeilee ensimmäistä kertaa isossa koossa ajatustaan maalauksen toistosta ja mittakaavan muutoksesta.
Galleria Harmajan Trapeze –näyttelyn maalauksia tutkiessa en voi välttyä ajattelemasta kontrollin menettämistä ja ennakoimattomuutta. Tiedän, että ajatuksiini vaikuttavat maalausten ulkopuoliset tekijät, jonkin pysyväksi ajatellun järjestyksen muuttuminen joka maapalloa nyt koettelee. Samu Raatikaisen värillisesti ja muotokieleltään vahvat maalaukset eivät kuvaa yksin elämäämme aikaa vaan kaiken olemassaolon pysymättömyyttä – liikettä hetkestä toiseen.
Kari Alatalo, kuvataidekriitikko
Turussa asuva kuvataiteilija Samu Raatikainen (s.1971) opiskeli Vapaassa Taidekoulussa vuosina 1991-94, ja suoritti M.A. -tutkinnon Chelsea College of Art & Designissa, Lontoossa vuonna 1997. Raatikainen oli Vuoden nuori taiteilija vuonna 2003. Suomen Taideyhdistyksen William Thuring –palkinnon hän sai vuonna 2009. Raatikaisen teoksia on muun muassa Heinon Taidesäätiön, Wihurin säätiön, Turun kaupungin, Oulun ja Tampereen taidemuseoiden kokoelmissa. Galleria Harmajan näyttely on taiteilijan ensimmäinen yksityisnäyttely Oulussa. Aikaisemmin hänen maalauksia on ollut esillä Oulun taidemuseon yhteisnäyttelyssä vuonna 2006.
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus (kohde- ja työskentelyapuraha) ja luova.fi. Kiitokset Iida Leonsaari.
