“Some days in late August at home are like this, the air thin and eager like this, with something in it sad and nostalgic and familiar…”
― William Faulkner, The Sound and the fury
Dreams in the teapot, 2019
‘Memory Garden -näyttelyssä olen pohtinut muistikuvan luomaa tarinallisuutta, tunnetta ja tunnelmaa maalauksen keinoin. Sitä, millaiseksi alitajuntani muokkaa tietyt tapahtumat ja täydentää ne, joita en kunnolla muista. Mieleni saattaa yhdistää tiettyyn tapahtumaan sanoja, tuoksuja, tietynlaisen valonkajon. Saatan muistaa miltä tähtitaivas näytti eräänä iltana meren rannalla, kun olin nuori.
Osaan muistoja liittyy kipua ja ahdistusta, osa herättää kummallisia tuttuuden tunteita: olen ollut tässä ennenkin, aurinko on paistanut juuri tuosta kulmasta, se on leikkinyt juuri tuollaisena vaalean keltaisena läikkänä osuessaan seinän tapettiin. Vain huone on toinen, talo sijaitsee toisessa kaupungissa. Ihminen on vanhempi ja kokeneempi.
Kuitenkin muistellessani vanhoja tapahtumia tulen ajatelleeksi, kuinka luotettavia muistikuvani ovat. Mitä jos muistankin väärin? Mitä jos mieleni luo valemuistoja? Tapahtumia, joita ei koskaan ole ollutkaan? Joku toinen voi muistaa muistamani asian täysin toisella tavalla, rakentaa muistoistaan täysin toisenlaisen tarinan kuin minkä itse olen rakentanut.
Eräässä ohjelmassa muistinsa menettänyt pianisti oli unohtanut lähes kaiken muun paitsi miten soittaa pianoa. Hän istui apaattisena huoneessaan, kunnes joku tuli ja istutti hänet pianon ääreen. Sormet tapailivat heti koskettimia, soittivat sitä musiikkia, mitä hän ennen muistinmenetystä oli soittanut.
Toisessa tapauksessa vanhempi herra ei muistanut enää ketään elämässään olleista ihmisistä. Oli vain yksi ihminen, jota mies ei ollut unohtanut: hänen vaimonsa. Mies puhkesi aina hellään hymyyn nähdessään vaimon kasvot. Muistaminen oli kuin aurinko; se valaisi hetken pimeyttä.
Tämän kaltaiset kertomukset kiehtovat minua taiteilijana. Jokainen kertomus on kuin kuva ja jokaisesta maalaamastani teoksesta syntyy uusi kertomus.’
Mari Pihlajakoski (s.1975 Raahe) on valmistunut kuvataiteilijaksi Etelä-Karjalan Ammattikorkeakoulusta 2006 ja taiteen maisteriksi kuvataiteen koulutusohjelmasta Aalto-yliopistosta 2013. Pihlajakoski asuu ja työskentelee Helsingissä.
Nobody came but the birds, 2019
Joy Screamers, 2019